Düsseldorf, Saksa Työharjoittelu 2.3-29.3 2015

Oma-aloitteisuus palkittiin ikimuistoisella kokemuksella. Useiden kaavakkeiden ja sähköpostiketjujen jälkeen suunnistin viimein maanantaiaamuksi lentokentälle matkustaakseni Saksaan, Düsseldorfiin. Tiedossa oli 4 viikkoa työharjoittelua pienessä puusepänverstaassa aivan Düsseldorfin keskustassa.

Tietoisku; Helsingissä asuu yhtä paljon ihmisiä kuin Düsseldorfissa ja kaupunki sijaitsee lähellä Kölniä.

Vastapäisen kerrostalon parvekkeelta otettu kuva verstaasta.

Työharjoittelupaikkani oli Atelier für Holzbearbeitung Dirk Schmidt. Herra Dirk Schmidt pyörittää pientä puusepänliikettään muutaman apulaisen voimin. Yrityksessä on kaksi puuseppää ja kaksi maalaria ja ainakin kaksi opiskelijaa.

Tietoisku; Saksassa opiskelijat ovat 2 viikkoa koulussa ja 2 viikkoa töissä koko opintojen ajan.

Verstaalla on kaikki tarvittavat työkoneet ja käsityökalut.

Kaikilla asioilla on oma paikkansa ja ne myös palautuvat omille paikoilleen.

Työskentelykielenä meillä oli englanti. Aiemmasta saksankielen opiskelusta ei ollut haittaa, vaikkakaan en yltänyt keskustelutasolle heidän omalla äidinkielellään. Sanasto ja fraasit palautuivat pikkuhiljaa mieleen. Pari lisä kuukautta olisi varmasti tuottanut läpimurron saksankielen oppimisen kannalta.

Pääsin töihin jo saapumispäivänä. Ensimmäinen työkeikka oli Bilk nimisessä kaupunginosassa. Vietin tällä työmaalla noin puolitoista viikkoa. Täysremontoitu asunto, jonne asensin kaappeihin vetimiä, kasasin Ikean huonekaluja ja paikkausmaalasin jalka- ja ovilistoja.

Aivan hyvää harjoitusta katsella puusepän näkökulmasta millaisia töitä työkeikkoihin kuuluu. Jonkun ne Ikean kalusteet oli koottava, joten ei siitä kannattanut ottaa itselleen ongelmaa. Aika kuluu nopeammin kasatessa, kun vain seisoskellessa. Ja aina kun tuli mahdollisuus auttaa paikkaushommissa niin sain oitis käskyn siirtyä tuumasta toimeen pikku maalipurkin ja pensselini kanssa.

Toisella viikolla pääsin mukaan mielenkiintoiseen projektiin, jossa kunnostettiin Partiolaisten leiritalon yksi monista makuuhuoneista. Taloon voi majoittua 30 henkilöä. Pützerhof sijaitsee 100km Düsseldorfista Kölnin ja Bonnin välimaastoon.

Lattia uusittiin ja huone jaettiin kahtia väliseinällä. Kerrossängyt piti purkaa, hioa, lakata ja kasata uudestaan paikoilleen.

Pützerhof sijaitsee 100km Düsseldorfista. Paikka keskellä maaseutua ja peltoja.

Ikkunasta näkyi naapurustoa. Ympärillä oli maatilaneläimiä ja peltoa. Tänne tultiin aamuruuhkan jälkeen ja lähdettiin illalla, kun hommat oli saatu sopivaan vaiheeseen.

Kanoja ja kukko, joka kiekui kokoajan. Pihapiiristä löytyi myös lehmiä, sikoja ja hevosia.

Vanha lattia uusittiin ja välikatto purettiin. Huonekorkeus muuttui, joten vanhat kerrossängyt eivät sellaisenaan mahtuneet enää paikoilleen. Väliseinän rakentaminen lisäsi tilaan hieman yksityisyyttä.

Minulle annettiin tehtäväksi purkaa sängynosat ja merkitä ne niin, että uudelleen kasaus on mahdollisimman helppoa. Varstaalla hion osat ja lopuksi lakkasin ne kahteen kertaan. Samaan syssyyn hioin myös yhden oven.

 

Lakkaus suoritettiin ruiskulla ja kahteen kertaan.

Lopputolos näytti tältä...

Vasemmassa kulmassa hiomani keltainen ovi, nyt iloisen punaisena.

Samalla keikalla maalasin myös ovenkarmit sekä ala- että yläkerrasta...

 

Viikolla kolme kävin päivän keikalla eräässä pikkuisessa apteekissa asentamassa liukuoven henkilökunnan puolelle, mutta valitetavasti siitä ei ole kuvaa. Työ oli haastava, koska kyseiseen oviaukkoon ei saanut yksinkertaisesti kiinnitettyä kyseistä liukuovea. Piti ensin rakentaa oven päälle tukeva palkki, johon oven kisko voitiin kiinnittää.

Toinen pidemmän matkan päässä sijainnut työkeikka oli Hagen nimisessä kylässä, myös 100km Düsseldorfista. Hagen sijaitsee noin 40km Kölnistä etelään.
Hagenissa kävimme asentamassa asiakkaan vanhan Ikea-keittiön uuteen asuntoon.

Tällä asennuskeikalla opin paljon keittiönasennuksesta. Esimerkiksi sen miten tärkeää on tarkistaa putkien ja sähköjohtojen linjat sekä seinän paksuuden ENNEN kun alkaa kiinnittämään mitään seinään. Yläkaappeja ei myöskään saa tukea välitilan laattoihin, koska painavat kaapit pyrkivät työntymään alas ja ulospäin ja näin aiheuttavat laatoille painetta, jonka seurauksena laatat saattavat irrota seinästä ja romahduttaa koko yläkaapiston. Huomasin myös, että jos osaa kytkeä pienkoneita käyttövalmiuteen saa varmasti paremman hinnan asennuskeikasta.

Loppuvaiheessa työkeikat olivat Düsseldorfin alueella, joten työpäivätkin olivat helpompia.

Asensimme erään valokuvaajan Argentiinan matkakuvat hänen toimistoonsa näytille. Maalattu mdf-levy kiinni tiiliseinään ja siihen ruuveja joihin sai ripustettua valokuvataulut.

Erään pienkerrostalon ulko-ovi vaati uutta listoitusta ja pellitystä, joten liitimme uudet puulistat lukkopesästä alaspäin ja tilasimme uudet pellit oven suojaksi. En ehtinyt saada kuvaa täysin valmiista ja maalatusta ovesta, koska piti palata takaisin suomeen.

  Ennen ja jälkeen.

Viimeisenä työpäivänä eli perjantaina pääsin mukaan hauskalle asennuskeikalle bussi- ja ratikkavarikolle. Pomoni oli muuttanut 15 vuotta sitten vanhan bussin leikkikaluvarastoksi. Bussi ajaa kaupungin vähäosaisimmilla alueilla leikkipuistoissa ja bussista lapset saa hakea leluja lainaksi leikkeihinsä. Illalla lelut pakataan takaisin bussiin ja seuraavana päivänä se ajaa seuraavien lapsien iloksi.

Meidän tehtävämme oli poistaa oikealta puolelta kaksi penkkiä ja pöytä. Asentaa tyhjään tilaan verkko joka pitää vasemmalla näkyvät pikku pyörät ja kulkuneuvot paikoillaan ajon aikana.

Iltapäivällä vierailin vanhassa kaupungissa kattohuoneistossa, jossa asensimme kattolamppuja ja tauluja paikoilleen. Talossa ei ollut hissiä, joten lähinnä kannoin tavaraa ylös ja alas sekä pidin kattolamppuja ilmassa sillä aikaa kun kolleegani teki sähkötöitä.

Kaikenkaikkiaan todella onnistunut harjoittelu. Olen aina haaveillut työskenteleväni ulkomailla edes muutaman viikon ja nyt toiveeni toteutui. Suosittelen tätä kaikille! On hienoa huomata, että tulee ymmärretyksi vieraalla kielellä ja kykenee työskentelemään vieraassa maassa hyödyntämällä samoja taitoja kuin kotimaassakin.

Vapaapäivinä tutustuimme matkatoverini Suvin kanssa Düsseldorfin kaupunkiin ja nähtävyyksiin.

Hostellimme CVJM oli aivan päärautatieaseman vieressä, joten kohteisiin oli helppoa lähteä. Hotellin aamuainen maksoi 5,50€ ja sillä jaksoi hyvin lounaaseen asti.

Ensimmäisenä viikonloppuna kierreltiin keskustassa ja katseltiin maisemia...

Toisen viikonlopun olin flunssassa, joten maisemien katselu ulottui kauppakeskukseen ja supermarkettiin  Bilkissä.

Kolmantena viikonloppuna käytiin katsomassa 2. divisioonan jalkapallo ottelua Fortuna Düsseldorf vs. SV Darmstadt 98. Aivan uskomaton kokemuskun ihan tavalliseen otteluun saapuu 30 000 kannattajaa viettämään lauantai päivää.

Tämä kuva on Benraht -nimiseltä kartanolta, jossa olimme sunnuntaikävelyllä.

Viimeisenä viikonloppuna palkitsimme itsemme päivämatkalla Kölniin. Junamatka yhteen suuntaan maksoi 12€ ja aikaa junassa vietettiin noin 50minuuttia. Aika kului nopeasti maisemia ihaillessa.

Aseman vieressä oli itse nähtävyys eli Kölnin tuomiokirkko. Mykistävän hieno nähtävyys.

Köln vaikutti mielenkiintoiselta kaupungilta. Tällä kertaa satoi vettä ja oli harmaata, ehkä ensi kerralla voi nauttia lukuisista terasseista ja ulkonaolosta.

Lattian teko hommia syksyllä 2014

Syyslomalla osallistuin lattian teko talkoisiin mökilläni, Suolahdessa. Alkuperäisessä suunnitelmassa lattia olisi tehny oman pihan haavoista, mutta ne eivät ehtineet vielä kuivua tarpeeksi. Joten kaupasta piti tilata 40 neliötä ponttilautaa.

Vasemmalla pääsisäänkäynti. Rauhalan tila on yli 100 vuotta vanha hirsitalo.

Yli 100 vuotta vanhassa hirsitalossa ei ole yhtään suoraa kulmaa, joten uuden rakentaminen on aina oma lajinsa. Kuvassa vasemmalta oikealle pääsisäänkäynti, vessa/kylpyhuone, apukeittiö ja toinen sisäänkäynti ja oikealla avonainen tuvanovi.

Lattian perustukset oli jo koolattu ja eristetty ECO-villalla (joka oli puhallettu lattiaruoteiden väliin noin 25cm paksuudelta) ja päälle levitetty tervapaperit. Lattian teko alkoi pääsisäänkäynnin puolelta. Koolausten päälle asetettiin vanerilevyjä, jotta pystyimme liikkumaan tilassa. Lämmitin oli päällä kokoajan, ettei laudat vääntyilisi miten sattuu.

Kuva ponttilaudasta. Yläosa on urospää ja alaosa naaraspää. Sileäpuoli on lattiapinta. Alapuolen urissa kulkee ilma.

Aloitus tehdään niin, että laudan urospää sovitetaan seinäänpäin ja päätypontti nurkassa on naaraaspääty. Tällöin saadaan lattia jatkumaan aina naaraspäädyllä pituussuunnassa ja jatkon lauta sovitetaan urospäähän. Helpompi lyödä urospuoli ponttiinsa, kuin toisinpäin. Ensimmäinen lauta on täysipitkä ja seuraavasta leikataan tarvittava pätkä jatkoksi.
Leikatun laudan loppu pätkällä aloitetaan uusi kierros ja tämän perään asetetaan taas kokonainen lauta. Näin saadaan siistin näköinen lattia, jossa saumat eivät kohtaa ja suuria rakoja ei pääse syntymään. Seinän ja ensimmäisen laudan väliin jätetään kauttaaltaan 10-15mm rakoa, jotta lattia pääsee elämään lämpötilan vaihteluiden mukana.

Apujigit näkyvät tässä kuvassa.

Työvälineinä toimivat; 

katkaisusaha

mitta ja kynä

kuminuija ja vasara

ruuviväännin

 parketti- / laminaatti- / lautalattiarauta.

 Lattiarautoja on kahdenlaisia, kapea, jolla lyödään laudan päästä ja leveä, jolla voidaan lyödä päästä ja sivusta pitkään ponttiin. 

Tässäkään hommassa ei pärjätä ilman apujigiä. 

Kuvassa (ylhäällä) näkyy kaksi lattialautajigiä pitkässä pontissa ruuvilla kiinnitettynä.

Kun lattian teossa päästään loppusuoralle. Viimeisen laudan asennus vaatii jo ammattitaitoa ja uuden jigin. Varauspalikka, tuo yllättävän kätevä apulainen...

Varauspalikka. Pontissa olevaan kaiverrettuun koloon asetetaan kynä.

Viimeinen lauta asetetaan seinän viereen ja varauspalikka laudan päälle.

Palikkaa ja kynää liu'utetaan alapuolella olevaa lautaa pitkin, niin että alapuolella olevaan lautaan piirtyy seinän suoruus. 

Muistetaan, että vanhassa hirsitalossa ei ole yhtään suoraakulmaa tai suoraa seinää. Vaikka lattian ja seinän ympärille jätetään 10-15mm välistys, niin se ei tarkoita, että viimeinen lauta asettuisi paikoilleen vain sahaamalla 10-15mm pois leveydestä.

Tästä syystä varauspalikan avulla piirretty kuvaus seinän suoruudesta auttaa sahattaessa viimeistä lauta. Kun asetamme laudan paikoilleen, yllätykseksemme voimme todeta, että seinän ja viimeisen laudan väliin on kuin onkin jäänyt riittävästi ilmarakoa. Uskomattoman hieno keksintö tämä varauspalikka!

Viimeinenkin lauta on paikoillaan.

Lopuksi lattia lakataan. Kulutus 3,5L pohjalakkaa eli 25% tärpättiä ja 2,7L venelakkaa.
Lakkaus suoritetaan kaksi kertaa ja annetaan kuivua kunnolla.

Sitten ahkera rakentaja siirtyykin katon ja seinien tekoon -siitä selostusta tuonnempana.

Asiakastyöt

Asiakastyöt

Opinnot ovat siinä pisteessä, että voinen lisätä blogiini tämän harjoitustöiden osa-alueen. Aluksi työt ovat tietenkin hieman helpompia, mutta toivon mukaan kevättä kohden pääsen haastamaan itseäni aivan uudella tasolla.

Ma 29.09 2014 listoitin viimein loppuun neljä ovea, jotka sahasin aiemmin suuremmasta melamiinilevystä. Koko 1kpl 590x1420 ja 3kpl 390x1420.

Samalla selvisi listoituskoneen salaisuudet, kuten piirtoterän asetusten tärkeys. Aluksi terä ei leikannut kunnolla, koska olin asettanut leikattavan mitan liian pieneksi -tästä seurasi, että levyn pinta rikkoutui mutta työvarasta ei leikkaantunut milliäkään. MUISTA TARKISTAA JA KOKEILLA KOEKAPPALEESEEN! ÄLÄKÄ LUOTA SINISILMÄISESTI KONEEN MITTARILUKEMIIN! MUISTA MYÖS PUTSATA SÄÄNNÖLISESTI LIIMANSYÖTTÖALUE JA KOKO MUU KONE!

Tässä tapauksessa osottautui, että kalibrointi oli tekemättä ja 0 = 0,6. Halutessani 1mm pois piti mittari säätää kohtaan 1,6 jne. Koneen kannattaa antaa myös kuumentaa liima kunnolla, jotta liima liimaisi listan kunnolla haluttuun kohtaan. Oppia ikä kaikki, mutta onhan se ärsyttävää jos siisti ja tarkka työ menee pilalle, koska ei voi tietää onko kone kalibroitu vai ei?!

Lopuksi pyöristin hieman teräviä listojen reunoja hiomapaperilla, ettei niistä tule käsiin haavoja.

Ovet odottavat saranapaikkojen ajoa CNC-koneella ja paikoilleen asennusta. 

Ovet vaativat vielä saranareiät, joita tulee kolme kappaletta per ovi. Mukaan pakataan myös saranat ja vastakappaleet mikäli asiakas niin tahtoo.

Ti 30.09 2014 sain toimeksiannon kunnostaa kolme Alvar Aallon 69-tuolia (Artek). Istuinosat verhoilutetaan verhoomossamme uusiin nahkapäällysteisiin, joten verhoilua en pääse kokeilemaan tällä kertaa. Toimitin istuinosat eteenpäin tänään 02.10 2014. Aloitin purkutyön siis poistamalla vanhat ruuvit ja merkkaamalla kaikki osat numeroin, jotta kukin tuoli säilyttäisi omat alkuperäiset osansa.

Tarkoituksena on puhdistaa vanha lakkapinta pois nauhahiomakonetta käyttäen ja lopuksi käsikoneella siistiä kulmat ja vaativammat kohdat. Hiomapaperin karheus P80-P180 välillä.

Vanhat ruuvinreiät pienennetään laittamalla tilkka liimaa niihin. Osat kasataan yhteen liimalla ja uusilla ruuveilla. Lopuksi kasattu selkänoja ja etujalat saavat uuden lakkapinnan. Lakkaus suoritetaan käyttämällä kannuruiskua.

Hiottu on. Vanhat ruuvinreiät putsattu ja liimattu. On aika aloittaa pintakäsittely. Tässä vaiheessa urakkani on entisöidä 10 tuolia aiemman kolmen sijaan.

Ei muuta kuin rohkeasti kohti maalaamoa...

Etujalkojen alueet, joihin kiinnittyy istuinosa myöhemmin, teipataan ettei niihin mene lakkaa. Liima ei tartu lakattuun pintaan yhtä hyvin kuin lakkaamattomaan.

Tein testin mikä lakka olisi paras juuri tähän entisöintityöhön. Yllä Kiva kalustelakka, keskellä Merit 30 ja alla  Helo 40. Voittajaksi päätyi Kiva kalustelakka, sillä se on vesiohenteinen ja miedosti hajustettu.

Pyörivä maalausteline helpottaa pintakäsittelyä, kun ruiskutettavan pinnan voi pyöräyttää itselleen sopivaan kohtaan.

Etujalat pitää maalata kärsivällisesti sarjana.

Ensimmäisen lakkakerroksen jälkeen on jännä nähdä millainen pinta osiin on tarttunut. Ainakin yhdessä jalassa on harmillisesti lyijykynän jälki, jota en ollut huomannut -joutunen hiomaan sen puhtaaksi ennen jatkamista. Tavoitteena on lakata tuolit 3-4 kertaa.

Juuri kun sain ensimmäisen kierroksen lakattua ja olin lopettamassa, opettajan ruisku tippui lattialle ja säiliö meni rikki. Ostin itselleni uuden ruiskun, jotta pääsen viikonlopun jälkeen suoraan hommiin. Jännä katsoa miten tämä toimii ja kuinka kauan laite kestää.

Jo oli aikakin! Tuoleihin (5kpl) on levitetty nyt lakkaa 4 kerrosta. Ensimmäinen kerros hävisi puun sisään kuin vesi autiomaahan. Välihionta 240 paperilla ja uusi kerros pintaan. Taas hionta ja kolmas kerros. Sattui niin, että kun maalaamo siivottiin ja lakkasin liian aikaisin, niin lika pöllähti maalaamon suodattimista ja leijaili juuri lakkaamalleni pinnalle. Pienet siniset läiskät piti hioa pois. Taas 240 paperilla ja viimeinen kerros lakkaa päälle.

Loppu hyvin kaikki hyvin, melkein. Kun aloin liittämään istuinosia selkämyksiin ja etujalkoihin, niin tajusin, että tuolien osat ovat sekoittuneet työntouhussa. Takajalkojenreiät eivät täsmää täydellisesti istuinosien reikiin. Oli siis kokeiltava istuinosista mitkä parhaiten osuisivat liittämiini takajalkoihin tai porattava uudet reiät. Etujalat ja istuinosienreiät täsmäsivät vaivatta.

 

Valmiit, Amen! Tuolit voi toimittaa asiakkaalle. Kiitos. 3/3.

Haluaisin vielä mainita, että hioin myös 3 tuolia näiden lisäksi lakkaus valmiiksi. Ne piti palauttaa "työparilleni", joka yllättäen palasikin entisöintityönsä pariin. Ihan vain puolustuksekseni, kun tässä meni niin pitkään.

Ke 19.11.2014 Sain toimeksiannon leventää vanhan puusohvan kantta. Sohvaa käytetään vain istumiseen ja tavaroiden säilytykseen. Kannen levennyt ei vaikuta sänkyominaisuuteen, jos sellaista halutaan joskus käyttää.

Toiveena on siis tehdä vanhaan kanteen 150mm lisää leveyttä, jotta sohvalla on mukavampi löhöillä.
150mm on niin vähän, alle puolet, ns. vetokapasiteetista, että en usko sisälaatikon keikkaavan kannen alta.

Mutta jos todetaan, että levennyksen jälkeen tarvitaan tukipalat etulaatikon keikkaamisen varalta, niin voin askarrella kulmiin tukipalikat. Yksi vaihtoehto on kiinnittää pikku hakaset takaosan ja etulevyn väliin jäävälle alueelle. Jos molemmilla puolilla on hakaset, niin eihän etulevy pääse mihinkään liikkumaan.
Ajatuksenani on sahata kannen etuosasta esiin siisti puupinta ja liimata uusi jatkopala kiinni. Jos näyttää siltä, että kannen alaosaan tarvitaan tuki palikat, niin ne voi ruuvata lopuksi paikoilleen. Kannen pintakäsittelystä sovittiin, että hion päällispuolen puhtaaksi ja suojaan pelkällä pohjamaalilla. Koko sohvaa ei entisöidä, joten riittää, että kannesta saadaan yhdenmukaisen värinen. Sohvan päällä pidetään patjaa ja päiväpeittoa, joten yhdennäköinen väritys muuhun sohvaan nähden ei ole tärkeää. Arvioitu työskentelyaika kouluolosuhteissa 1 viikko siitä, kun kansi saapuu koululle.

No hemmetti, lastulevyähän se oli koko kansi! Ei auttanut muu kuin hioa noin 20cm maalipintaa auki, sahata etuosasta vanha koivulista pois ja liittää Lamelloilla tarvittava noin 20cm suikala MDF-levyä, jotta kannen istumasyvyydeksi saatiin toivottu 80cm.
Lamelloliitosta en ollut aiemmin tehnyt, mutta pikakurssin jälkeen tämäkin liitos on nyt hallussa...

                 

Jatkopalan kiinnityksen jälkeen sahasin koivusta 7mm paksuiset listat kannen ympärille. Liimaus oli suoritettava lattialla, koska pöytätila ei ollut vaadittavan suuri.

                      

Kun kansi oli saatu haluttuun kokoonsa se piti hioa mahdollisimman tasaiseksi. Huom: Kun vanhaan levyyn liitetään uutta levyä tulee huomioida, että vanhassa levyssä on kulumia ja painaumia, joten aivan absoluuttisen tasaista lopputulosta ei ole mahdollista nopealla aikataululla tehdä. (on toki mahdollista kitata ja välihioa tasoa, mutta se vie tuplasti lisää työtunteja.)

vas. Kannen yläpinta hiottuna ja vanhat maalit ylimalkaisesti poistettuna.




oik. Kannen alapuolelle asensin liimalla ja ruuveilla liitoksen tueksi pari suikaletta vanerista.

Kun kansi oli saatu levennettyä haluttuun syvyyteensä, liitokset liimattua ja kulmat kevyesti pyöristettyä, oli aika pyyhkäistä pintaan pohjamaali ja asentaa saranat takaisin paikoilleen.

Tavoite oli, että asiakas saa sohvankantensa jouluksi kotiin (seitsemän työpäivää) ja tässä aikataulussa pysyttiin.

Mielestäni siisti ja huomaamaton syvennyt. 

Asiakas on erittäin tyytyväinen lopputulokseen, 5/5.