Lattian teko hommia syksyllä 2014

Syyslomalla osallistuin lattian teko talkoisiin mökilläni, Suolahdessa. Alkuperäisessä suunnitelmassa lattia olisi tehny oman pihan haavoista, mutta ne eivät ehtineet vielä kuivua tarpeeksi. Joten kaupasta piti tilata 40 neliötä ponttilautaa.

Vasemmalla pääsisäänkäynti. Rauhalan tila on yli 100 vuotta vanha hirsitalo.

Yli 100 vuotta vanhassa hirsitalossa ei ole yhtään suoraa kulmaa, joten uuden rakentaminen on aina oma lajinsa. Kuvassa vasemmalta oikealle pääsisäänkäynti, vessa/kylpyhuone, apukeittiö ja toinen sisäänkäynti ja oikealla avonainen tuvanovi.

Lattian perustukset oli jo koolattu ja eristetty ECO-villalla (joka oli puhallettu lattiaruoteiden väliin noin 25cm paksuudelta) ja päälle levitetty tervapaperit. Lattian teko alkoi pääsisäänkäynnin puolelta. Koolausten päälle asetettiin vanerilevyjä, jotta pystyimme liikkumaan tilassa. Lämmitin oli päällä kokoajan, ettei laudat vääntyilisi miten sattuu.

Kuva ponttilaudasta. Yläosa on urospää ja alaosa naaraspää. Sileäpuoli on lattiapinta. Alapuolen urissa kulkee ilma.

Aloitus tehdään niin, että laudan urospää sovitetaan seinäänpäin ja päätypontti nurkassa on naaraaspääty. Tällöin saadaan lattia jatkumaan aina naaraspäädyllä pituussuunnassa ja jatkon lauta sovitetaan urospäähän. Helpompi lyödä urospuoli ponttiinsa, kuin toisinpäin. Ensimmäinen lauta on täysipitkä ja seuraavasta leikataan tarvittava pätkä jatkoksi.
Leikatun laudan loppu pätkällä aloitetaan uusi kierros ja tämän perään asetetaan taas kokonainen lauta. Näin saadaan siistin näköinen lattia, jossa saumat eivät kohtaa ja suuria rakoja ei pääse syntymään. Seinän ja ensimmäisen laudan väliin jätetään kauttaaltaan 10-15mm rakoa, jotta lattia pääsee elämään lämpötilan vaihteluiden mukana.

Apujigit näkyvät tässä kuvassa.

Työvälineinä toimivat; 

katkaisusaha

mitta ja kynä

kuminuija ja vasara

ruuviväännin

 parketti- / laminaatti- / lautalattiarauta.

 Lattiarautoja on kahdenlaisia, kapea, jolla lyödään laudan päästä ja leveä, jolla voidaan lyödä päästä ja sivusta pitkään ponttiin. 

Tässäkään hommassa ei pärjätä ilman apujigiä. 

Kuvassa (ylhäällä) näkyy kaksi lattialautajigiä pitkässä pontissa ruuvilla kiinnitettynä.

Kun lattian teossa päästään loppusuoralle. Viimeisen laudan asennus vaatii jo ammattitaitoa ja uuden jigin. Varauspalikka, tuo yllättävän kätevä apulainen...

Varauspalikka. Pontissa olevaan kaiverrettuun koloon asetetaan kynä.

Viimeinen lauta asetetaan seinän viereen ja varauspalikka laudan päälle.

Palikkaa ja kynää liu'utetaan alapuolella olevaa lautaa pitkin, niin että alapuolella olevaan lautaan piirtyy seinän suoruus. 

Muistetaan, että vanhassa hirsitalossa ei ole yhtään suoraakulmaa tai suoraa seinää. Vaikka lattian ja seinän ympärille jätetään 10-15mm välistys, niin se ei tarkoita, että viimeinen lauta asettuisi paikoilleen vain sahaamalla 10-15mm pois leveydestä.

Tästä syystä varauspalikan avulla piirretty kuvaus seinän suoruudesta auttaa sahattaessa viimeistä lauta. Kun asetamme laudan paikoilleen, yllätykseksemme voimme todeta, että seinän ja viimeisen laudan väliin on kuin onkin jäänyt riittävästi ilmarakoa. Uskomattoman hieno keksintö tämä varauspalikka!

Viimeinenkin lauta on paikoillaan.

Lopuksi lattia lakataan. Kulutus 3,5L pohjalakkaa eli 25% tärpättiä ja 2,7L venelakkaa.
Lakkaus suoritetaan kaksi kertaa ja annetaan kuivua kunnolla.

Sitten ahkera rakentaja siirtyykin katon ja seinien tekoon -siitä selostusta tuonnempana.

Asiakastyöt

Asiakastyöt

Opinnot ovat siinä pisteessä, että voinen lisätä blogiini tämän harjoitustöiden osa-alueen. Aluksi työt ovat tietenkin hieman helpompia, mutta toivon mukaan kevättä kohden pääsen haastamaan itseäni aivan uudella tasolla.

Ma 29.09 2014 listoitin viimein loppuun neljä ovea, jotka sahasin aiemmin suuremmasta melamiinilevystä. Koko 1kpl 590x1420 ja 3kpl 390x1420.

Samalla selvisi listoituskoneen salaisuudet, kuten piirtoterän asetusten tärkeys. Aluksi terä ei leikannut kunnolla, koska olin asettanut leikattavan mitan liian pieneksi -tästä seurasi, että levyn pinta rikkoutui mutta työvarasta ei leikkaantunut milliäkään. MUISTA TARKISTAA JA KOKEILLA KOEKAPPALEESEEN! ÄLÄKÄ LUOTA SINISILMÄISESTI KONEEN MITTARILUKEMIIN! MUISTA MYÖS PUTSATA SÄÄNNÖLISESTI LIIMANSYÖTTÖALUE JA KOKO MUU KONE!

Tässä tapauksessa osottautui, että kalibrointi oli tekemättä ja 0 = 0,6. Halutessani 1mm pois piti mittari säätää kohtaan 1,6 jne. Koneen kannattaa antaa myös kuumentaa liima kunnolla, jotta liima liimaisi listan kunnolla haluttuun kohtaan. Oppia ikä kaikki, mutta onhan se ärsyttävää jos siisti ja tarkka työ menee pilalle, koska ei voi tietää onko kone kalibroitu vai ei?!

Lopuksi pyöristin hieman teräviä listojen reunoja hiomapaperilla, ettei niistä tule käsiin haavoja.

Ovet odottavat saranapaikkojen ajoa CNC-koneella ja paikoilleen asennusta. 

Ovet vaativat vielä saranareiät, joita tulee kolme kappaletta per ovi. Mukaan pakataan myös saranat ja vastakappaleet mikäli asiakas niin tahtoo.

Ti 30.09 2014 sain toimeksiannon kunnostaa kolme Alvar Aallon 69-tuolia (Artek). Istuinosat verhoilutetaan verhoomossamme uusiin nahkapäällysteisiin, joten verhoilua en pääse kokeilemaan tällä kertaa. Toimitin istuinosat eteenpäin tänään 02.10 2014. Aloitin purkutyön siis poistamalla vanhat ruuvit ja merkkaamalla kaikki osat numeroin, jotta kukin tuoli säilyttäisi omat alkuperäiset osansa.

Tarkoituksena on puhdistaa vanha lakkapinta pois nauhahiomakonetta käyttäen ja lopuksi käsikoneella siistiä kulmat ja vaativammat kohdat. Hiomapaperin karheus P80-P180 välillä.

Vanhat ruuvinreiät pienennetään laittamalla tilkka liimaa niihin. Osat kasataan yhteen liimalla ja uusilla ruuveilla. Lopuksi kasattu selkänoja ja etujalat saavat uuden lakkapinnan. Lakkaus suoritetaan käyttämällä kannuruiskua.

Hiottu on. Vanhat ruuvinreiät putsattu ja liimattu. On aika aloittaa pintakäsittely. Tässä vaiheessa urakkani on entisöidä 10 tuolia aiemman kolmen sijaan.

Ei muuta kuin rohkeasti kohti maalaamoa...

Etujalkojen alueet, joihin kiinnittyy istuinosa myöhemmin, teipataan ettei niihin mene lakkaa. Liima ei tartu lakattuun pintaan yhtä hyvin kuin lakkaamattomaan.

Tein testin mikä lakka olisi paras juuri tähän entisöintityöhön. Yllä Kiva kalustelakka, keskellä Merit 30 ja alla  Helo 40. Voittajaksi päätyi Kiva kalustelakka, sillä se on vesiohenteinen ja miedosti hajustettu.

Pyörivä maalausteline helpottaa pintakäsittelyä, kun ruiskutettavan pinnan voi pyöräyttää itselleen sopivaan kohtaan.

Etujalat pitää maalata kärsivällisesti sarjana.

Ensimmäisen lakkakerroksen jälkeen on jännä nähdä millainen pinta osiin on tarttunut. Ainakin yhdessä jalassa on harmillisesti lyijykynän jälki, jota en ollut huomannut -joutunen hiomaan sen puhtaaksi ennen jatkamista. Tavoitteena on lakata tuolit 3-4 kertaa.

Juuri kun sain ensimmäisen kierroksen lakattua ja olin lopettamassa, opettajan ruisku tippui lattialle ja säiliö meni rikki. Ostin itselleni uuden ruiskun, jotta pääsen viikonlopun jälkeen suoraan hommiin. Jännä katsoa miten tämä toimii ja kuinka kauan laite kestää.

Jo oli aikakin! Tuoleihin (5kpl) on levitetty nyt lakkaa 4 kerrosta. Ensimmäinen kerros hävisi puun sisään kuin vesi autiomaahan. Välihionta 240 paperilla ja uusi kerros pintaan. Taas hionta ja kolmas kerros. Sattui niin, että kun maalaamo siivottiin ja lakkasin liian aikaisin, niin lika pöllähti maalaamon suodattimista ja leijaili juuri lakkaamalleni pinnalle. Pienet siniset läiskät piti hioa pois. Taas 240 paperilla ja viimeinen kerros lakkaa päälle.

Loppu hyvin kaikki hyvin, melkein. Kun aloin liittämään istuinosia selkämyksiin ja etujalkoihin, niin tajusin, että tuolien osat ovat sekoittuneet työntouhussa. Takajalkojenreiät eivät täsmää täydellisesti istuinosien reikiin. Oli siis kokeiltava istuinosista mitkä parhaiten osuisivat liittämiini takajalkoihin tai porattava uudet reiät. Etujalat ja istuinosienreiät täsmäsivät vaivatta.

 

Valmiit, Amen! Tuolit voi toimittaa asiakkaalle. Kiitos. 3/3.

Haluaisin vielä mainita, että hioin myös 3 tuolia näiden lisäksi lakkaus valmiiksi. Ne piti palauttaa "työparilleni", joka yllättäen palasikin entisöintityönsä pariin. Ihan vain puolustuksekseni, kun tässä meni niin pitkään.

Ke 19.11.2014 Sain toimeksiannon leventää vanhan puusohvan kantta. Sohvaa käytetään vain istumiseen ja tavaroiden säilytykseen. Kannen levennyt ei vaikuta sänkyominaisuuteen, jos sellaista halutaan joskus käyttää.

Toiveena on siis tehdä vanhaan kanteen 150mm lisää leveyttä, jotta sohvalla on mukavampi löhöillä.
150mm on niin vähän, alle puolet, ns. vetokapasiteetista, että en usko sisälaatikon keikkaavan kannen alta.

Mutta jos todetaan, että levennyksen jälkeen tarvitaan tukipalat etulaatikon keikkaamisen varalta, niin voin askarrella kulmiin tukipalikat. Yksi vaihtoehto on kiinnittää pikku hakaset takaosan ja etulevyn väliin jäävälle alueelle. Jos molemmilla puolilla on hakaset, niin eihän etulevy pääse mihinkään liikkumaan.
Ajatuksenani on sahata kannen etuosasta esiin siisti puupinta ja liimata uusi jatkopala kiinni. Jos näyttää siltä, että kannen alaosaan tarvitaan tuki palikat, niin ne voi ruuvata lopuksi paikoilleen. Kannen pintakäsittelystä sovittiin, että hion päällispuolen puhtaaksi ja suojaan pelkällä pohjamaalilla. Koko sohvaa ei entisöidä, joten riittää, että kannesta saadaan yhdenmukaisen värinen. Sohvan päällä pidetään patjaa ja päiväpeittoa, joten yhdennäköinen väritys muuhun sohvaan nähden ei ole tärkeää. Arvioitu työskentelyaika kouluolosuhteissa 1 viikko siitä, kun kansi saapuu koululle.

No hemmetti, lastulevyähän se oli koko kansi! Ei auttanut muu kuin hioa noin 20cm maalipintaa auki, sahata etuosasta vanha koivulista pois ja liittää Lamelloilla tarvittava noin 20cm suikala MDF-levyä, jotta kannen istumasyvyydeksi saatiin toivottu 80cm.
Lamelloliitosta en ollut aiemmin tehnyt, mutta pikakurssin jälkeen tämäkin liitos on nyt hallussa...

                 

Jatkopalan kiinnityksen jälkeen sahasin koivusta 7mm paksuiset listat kannen ympärille. Liimaus oli suoritettava lattialla, koska pöytätila ei ollut vaadittavan suuri.

                      

Kun kansi oli saatu haluttuun kokoonsa se piti hioa mahdollisimman tasaiseksi. Huom: Kun vanhaan levyyn liitetään uutta levyä tulee huomioida, että vanhassa levyssä on kulumia ja painaumia, joten aivan absoluuttisen tasaista lopputulosta ei ole mahdollista nopealla aikataululla tehdä. (on toki mahdollista kitata ja välihioa tasoa, mutta se vie tuplasti lisää työtunteja.)

vas. Kannen yläpinta hiottuna ja vanhat maalit ylimalkaisesti poistettuna.




oik. Kannen alapuolelle asensin liimalla ja ruuveilla liitoksen tueksi pari suikaletta vanerista.

Kun kansi oli saatu levennettyä haluttuun syvyyteensä, liitokset liimattua ja kulmat kevyesti pyöristettyä, oli aika pyyhkäistä pintaan pohjamaali ja asentaa saranat takaisin paikoilleen.

Tavoite oli, että asiakas saa sohvankantensa jouluksi kotiin (seitsemän työpäivää) ja tässä aikataulussa pysyttiin.

Mielestäni siisti ja huomaamaton syvennyt. 

Asiakas on erittäin tyytyväinen lopputulokseen, 5/5.

Työharjoittelussa STARA:lla 7.4 - 27.6 2014

Työharjoittelussa STARAlla Toukolan yksikössä. Saulin kanssa tutustutaan STARAn työtapoihin ja työkoneisiin. Työkoneissa löytyy! Vanhaakin vanhempi halkaisusaha ja särmäsaha tai ikiaikaiset alajyrsimet, joissa asetteen teko vaatii ÄÄRIMMÄISTÄ varovaisuutta ja kärsivällisyyttä, sillä kaikki säädöt tehdään manuaalisesti ilman tarkkoja asteikkoja...yritä siinä sitten säätää puolimilliä johonkin suuntaan ryssimättä koko asetusta. Sirkkelit ja höylät ja hiomakoneet ovat kuin koululla, joten niitä osaa käyttää jonkinverran varmemmin ottein. Talossa on kaksi CNC-konetta, niiden käyttöön on perehdyttävä kunnolla -toivotaan, että tulee tehtäviä joissa pääsee tutustumaan tähän mystiseen koneeseen paremmin.

Työpaikkaohjaajaa ei ole, vaan harjoittelijat avustavat tarvittaessa ketä vain. Talon ulkopuolisille keikoille lähdetään mukaan auttamaan kuin kuka tahansa ammattilainen, Ei muuta kuin töihin!

1. viikko

Ensi töiksemme höyläsimme tajuttoman painavia liimapuupalkkeja, jotka muotoiltiin CNC-koneella hauskoiksi tolpiksi ja joiden päähän tuli puinen pallonuppi, päätyivät Linnanmäelle.

Virallisesti ensimmäisellä viikolla työksemme sahattiin Saulin kanssa muutama tuhatta korkotikkua Porvooseen rakennettavan uuden tien varteen. Tätä on tehty pajalla ennenkin, joten avuksi löytyi sopiva kahvallinen sahausmalline ja laatikko, johon asetettiin sopiva määrä palikoita...

Silläaikaa, kun Sauli sahaili korkomerkkitikkuja, minä avustin Jorea ja Sania viereisen kaarihallin, eli metallipuolen, pomojen taukotilan uudistuksessa. Odotellessa käytiin myös Joren kanssa korjaamassa Paloheinän urheilupuistossa taukomajan ikkunaa. (siitä ei ollutkaan kuvaa vaikka luulin). Ikkunaan tehtiin uutta listoitusta ja opin, että tämä vanha ikkuna on kiinni pulttisaranoilla.

Kannettiin valmiit rungot toiseen kerrokseen ja alettiin asentamaan. Sokkelikorkeus 160mm, jotta astianpesukoneen putket saatiin asettumaan halutulla tavalla. Pitkään kaappiin porasin tuuletusaukkoja, jotta jääkaappi voi hengitellä rauhassa ja asensin ensimmäisen kerran oikeasti saranoita keittiön rakenteisiin (saranat oli kiinni jo ovissa).

Yläkaappien kiinnitystä ja allastason kiinnitystä.

Ovet ja laatikot kiinni. Taustalle valittiin pirteä turkoosi levy. Odotetaan putkimiestä asentamaan hana ja astianpesukone sekä sähkömiestä kytkemään sähköt.

Perjantaiaamuisin on puupuolen taukotilassa aamupalaveri, jossa käydään läpi Työturvallisuuskierroksen tulokset. Eli esimiehen kanssa kiertää kaksi työläistä ja tarkistaa, että hallissa on kaikki tavarat turvallisesti paikoillaan. Jos epäkohtia löytyy, perjantaiaamuna niistä ilmoitetaan ja asiat korjataan/siivotaan pois tieltä heti palaverin jälkeen tai pikimmiten. Työn täyteinen ensimmäinen viikko.

2. Viikko

Viikko alkaa sieltä mihin jäätiin, metallipuolen pomojen taukotilaan. Nyt asennettiin Esan kanssa tilanjakajat.

Päätyihin tuli tietysti siistit puulistat kuin myös sermin päällekin.

Keittiö melko valmiina.

Koska harjoittelijoille ei kokoaikaa ole töitä, välityönä putsasimme vanhoja tuoleja. Niitä on jo kuulemma kunnostettu kolme kappaletta. Nahkapäällysteet pitää uusia ja vanhat kuvioniitit pitää säästää.

Suutarilan yläasteelta tuli korjaukseen käytäväkaapinovi. Joltain on mennyt hermot ja agressio on purkautunut oveen. Ovi on murtunut keskeltä kahtia.

Vahingon arviointi ja alkuperäisten ehjien osien poisto. Otettiin mitat ja arvioitiin materiaalit. MDF-levyä ja koivuviilua, reunoille puulista ja päälle lakkaus (maalaamo hoitaa ruiskumaalaukset ja lakkaukset, itse voidaan sutia pieniä paikkauksia jos tarvetta)

Päästiin kokeilemaan leikkuria. Niin monta asiaa muistettavana, että pitäisi tehdä monta pikkuhommaa oppiakseen tämän käyttö.

Koululta tuttu listoituskone. Nyt menossa ensikertaa puulista, jonka ajaminen vaati hurjasti säätöjä perus rullalla olevaan laminaattilistaan nähden. Mutta siisti tuli.

Hiottiin ja viilutettiin. Maalaamo lakkasi ja liitettiin saranat ja lukot takaisin. Valmis.

3. viikko

Oli pääsiäistä ja sairaslomaa pari päivää, kun flunssa kruunaantui keuhkoputkentulehduksella. Sitten takaisin hommiin...

Suomenlinnan ala-asteelle tehty neljä hyllylautaa. Pyöristin reunat ja pistin vähän lakkaa siveltimellä reunalistoihin.

Miestenpuolen sauna remontoitiin. Autoin Jorea saunan sisäpuolen ikkunoiden teossa. Pientä hiomista ja Sauna Sisulla käsittelyä ikkunakarmeille, jonka jälkeen lasimestarit tulivat kiinnittämään uudet ikkunalasit paikoilleen ja me pääsimme vuorostamme asentamaan ikkunat omille paikoilleen. Mittailua ja mukanaoloa se lähinnä oli, mutta mielenkiintoista seurata kun vanhat konkarit tekee saunaa.

Lopuksi sain tehdä tappeja joilla peitetään ruuvinreijät. : ) Juuri sitä mitä harjoittelijan kuuluukin tehdä.

Sitten alkoi itselleni ehkä mielenkiintoisin työtehtävä tähänastisessa harjoittelussani. Päiväkodin keittiöön ja vessaan sokkelin alle laitettavia apukorokkeita. Eli lapsi voi vetää sokkelista esiin aputason, jolle nousta ja ylettyä pesemään vaikkapa kädet. Hieno keksintö!

Isosta liimapuupalasta sahasin 100x60x71 palikoita. Niihin asennettiin pyörät keskelle, jotta laatikkoa on helpompi liikuttaa. Toiseen päätyyn päätylevyyn porasin 4 reikää 5mm terällä. Tämä helpotti etupaneelien asennusta.

   

Aputason päälle liimattiin mattoliimalla muovipäällinen. Hauska kirkkaan keltainen palanen, kuin lego-palikan päällisosa.

 

Jouduin korjaamaan etupaneelin kiinnintyskohtaa. Olin laittanut itse etuosan 2mm ylemmäksi, jotta kuvassa olevaa kiusallista saumaa ei syntyisi, mutta jos mestari sanoo että palojen on oltava tasan niin minähän ne korjaan ja lasken alemmaksi. Esteettisyys ei ole aina se oleellisin juttu ; )

Koululla käytiin tässä välissä osallistumassa Yritysinfoon. Mielenkiintoinen ja hyvä juttu olikin, toivotaan että siitä syntyy hyvää yhteistyötä ja jää jotain tärppejä korvantaakse.

4. viikko

Kävin Samin (Ollaan oltu koko peruskoulu samalla luokalla ja olin kokonaan unohtanut, että hän työskentelee Staralla, hauska sattuma.) kanssa Suomenlinnassa asentamassa ne 4 aijemmin viimeistelemääni hyllylevyä.

Nyt on Palmian keittäjällä tilaa pistää riisit ja näkkileivät hyllyyn, eikä tarvitse säilyttää niitä pukukaapissa :D Tässä kulminoitui Staran toiminta parhaimmillaan. Keittiön suunnitellut arkkitehti oli unohtanut kokonaan kaappi- ja hyllytilan. Tilaus Staralle ja kas' nyt on hyllyä vaikka millämitalla ja keittäjä oli niin yläkuloinen ettei mitään rajaa. Hyvin.

Iltapäivällä haettiin Maken kanssa Eläintarhan ala-asteen pihalta 4 penkkiä. Aivan lahonneita puuosista - työ: pura vanhat, tehtkää/hankkikaa uudet osat.

Penkkien välipuut löytyy kaarihallista eli niitä ei tarvitse tehdä, vain maalauttaa. Mutta ylä- ja alaosat on uusittava ja koska nämä ei ole Staran standardimallistoa, niin ne on jyrsitävä kekseliäästi itse alajyrsintä käyttäen. Työryhmänä minä, Sauli ja Leevi (harjoittelijana Omniasta).

Säätämistä ja asentamista. Jokainen kulma ja kaari vaati 3-4 terää. Leevi on käyttänyt paljon enemmän alajyrsintä kuin me Saulin kanssa, joten hän sai kunnian tehdä asetteet. Hirmu vaarallinen homma, kun käsillä pitää työntää asetelautaa terää vasten ja tarkkaila ettei terä syö liikaa laudasta tai hulahda eteenpäin niin, että tekijän kädet tai koko kroppa vetäytyy mukana terän yli. VAARALLISTA! 

Odotellessa purin vanhat penkit.

Kun penkkien osat olivat maalaamossa ruuvasin muutamat naulakot kokoon...

Tilattiin 50m kulmaansahattua lautaa muurin ja ikkunanaluspellin väliin. Aivojumppaa, kun laskettiin kulmia ja mietittiin mitkä sivut on viisainta sahata ensin ja mitkä viimeisenä. Kolme ihmistä tarvittiin niiden n. 5m pitkien painekyllästettyjenlautojen sahaamiseen, ja kuinka se sirkkeli saikaan työskennellä, huh'.

Leikkauskulmien pähkäilyä.

Puutavara piti pitää maksimipituudessa.

Valmis. Vasensivu nojaa muuriin. Päälle tulee viistoon kiinnitetty pelti. Haastava saada kulmat oikein, erityisesti työjärjestys, puhumattakaan materiaalin pituudesta.

Yritysinfon toinen osa.

Penkkien kasausta...

 
 

Valmis penkki. Keskikaarteessa tulee muistaa, että viides ja kuudes puuosa on ns. väärinpäin. Perusteluna istumismukavuus.

Penkit toimitettiin takaisin Eläintarhan ala-asteen pihalle ja kas' niiden uudelleen kiinnitys vaatikin uudet reijät maahan ja liimaa. Tälläinen riski on aina, kun vanhoja penkkejä lähdetään irrottamaan jalustaltaan. Onneksi sain mukaani osaavat työmiehet Henrin ja Kentsun. Tämä keikka on lähinnä omaa alaani, sillä viherrakentajan toimenkuvaan kuuluu penkkien kasaus ja kiinnitys yhtä luonnollisesti kuin leikkikalusteiden asennus ja kasaus puistoihin. 

Henrin kanssa leikattiin muutama levy porrasaskelmiksi, johonkin työmaalle ja kasattiin vielä yksi penkki, joka saapui jostain helsingin puistosta meille huoltoon.

Tämän jalusta on valettu maahan kiinni, joten tässä näkyvissä vain itse penkkiosa.

5. -6. viikko 

Joren kanssa käytiin Pihlajanmäessä leikkipuisto Maasälvässä korjaamassa ikkunanpokaa. Huligaanit oli työntäneet väkisin ikkunan ulkoapäin sisään, kuitenkaan rikkomatta lasia.

 

Eli taltalla poistettiin karmin murtuneet kohdat ja paikattiin kolo uudella puulistalla. Sitten vanhat ikkunanlukkosuojukset takaisn. Kittiä ja maalia perään ja tulos olikin kuin uusi. Hyvä me, tehokas maanantai.


 

Make antoi uuden homman eli oli määrä tehdä vähintään 28m ja 14m listoja. Tulevat ovien lasien reunustoihin tjn.

Hirveästi säätämistä tässä  koneessa myös, olisipa koulun uudempi versio ja digitaalisäätö.

 Eetu tilasi meiltä 4 kpl levyjä liikennemerkkivanerista, eli 18mm paksua kyllästettyävaneria. Pitää pyytää että päästäisiin tutustumaan nyt siihen maagiseen CNC-koneeseen. Näistä vanereista tulee kylttejä tai isoja kirjaimia Linnanmäelle... Tämä keikka meni ohitse, kun sain uuden penkki-keikan.

7.-8. viikko

Elikkäs, kaarihallissa oli kasa uusia penkkirautoja, joihin kiinnitin kasaus-jigin avulla puut paikoilleen. 

Puuosien väleihin laitettiin puupalikat, jotta välistykset olisivat tasaiset.

Kyllä tässä taisi viikko vierähtää, kun näitä kasasin ja samalla purin 15 penkkiä lisää. Ne jäi kuitenkin kasaamatta tilanpuutteen ja muiden kiireellisten hommien takia. Hauskaa homma, kun puistohommissa olen tottunut asentamaan ko. penkkejä niin nyt ympyräsulkeutui ja osaan myös valmistaa penkin alusta loppuun.

Seuraavalla viikolla kasattiin Maken kanssa Kaupungintalolle uusia ovia. Painavia olivat. Onneksi noin 3cm paksu turvalasi asennettiin vasta paikanpäällä.

 
12.6 oli Helsinkipäivä... Mestarit teki iiiison fortuunan viihdykkeeksi ja sitähän on pelattu.

Ihmisiä virtasi tasaisesti tutustumaan tiloihimme ja moikkaamaan vanhoja tuttujaan. Hernekeitto ja grillimakkara tekivät hyvin kauppansa vaikka sää olikin sateinen. Fortuuna kilpailun voitti onneksi joku vieraista, vaikka omaväki olikin treenattu huippukuntoon.

Viimeiset viikot hujahtivat kasaushommissa...

 

Näppärä kone tuo tapituskone, mutta on syytä tarkistaa ettei liimaa tai ilmanpainetta ole liikaa, ettei käy näin.

Oviin kiinnitettiin saranat ja kaappien alle jalat. Nopeasti kasaantuvat, kunhan vain laittaa osat oikeassa järjestyksessä.

Cnc-koneella oli vahingossa ajettu yhteen oveen ylimääräinen kolo. Paikkasin sen.

Kuin koloa ei olisi koskaan ollutkaan.

 Alakaappien sokkelilaudat tein cnc-kone ajoa odottamaan...

Opin käyttämään myös tällaista listajyrsintä. Näppärän oloinen laite.

 Viimeiset pari päivää seisoin cnc-koneella painamassa nappia. 12. viikon odotus siis palkittiin ja sain tämän vastuullisen tehtävän : )

Musta lattiaosa on painotunnistettu. Kone pysähtyy välittömästi jos seisoo mustalla alueella kesken työstön. Myös oli tärkeää, että kappale kiinnittyy kunnolla kiinni imukuppeihin.

Parilla hiiren klikkauksella kone ohjelmoitiin tekemään kappaleesta peilikuvan.

 

Koska kierrätys on kunniallista, niin poimin roskalavalta pilalle menneitä kaapinosia ja tein keittiöömme aputason. Sokkeli on vielä kiinnittämättä, mutta olemassa.

Viimeisenä työnä kasasin samaiseen Studio Pasilaan keikkiön kaapit ja autoin kasaamaan Meilahden yläasteelle oosia kotitalousluokan alakaappeja.

 

Retron värisiä ovat vai mitä? :)

Kaikenkaikkiaan onnistutut työharjoittelu. Opin paljon ja olen edelleen kiinnostunut uudesta tulevasta ammatistani. Paljon on vielä opittavana, mutta aika ja työ tuovat lopun luottamuksen omaan ammattitaitoon.

Kiitos itselleni ja mestareille, jotka auttoivat oppimaan.

Hyvää kesää!